Polut / Toukola-Vanhakaupunki-Arabianranta / Verkatehtaanpuisto

Verkatehtaanpuisto

38Vanhan verkatehtaan eteläpuolella, Verkatehtaanpuistossa, sijaitsee vuosina 1928-29 rakennettu kaksikerroksinen Villa Arabeski, joka on entinen tehtaan isännöitsijän talo. Villa Arabeski toimi vuodesta 1959 lähtien 30 vuoden ajan kehitysvammaisten lasten päivähuoltolana ja Kallion musiikkikouluna. Vuonna 2000 rakennus peruskorjattiin, minkä jälkeen se siirtyi Metropolia Ammattikorkeakoulun käyttöön. Tiesitkö, että vanha Helsingin satama sijaitsi suunnilleen Villa Arabeskin kohdalla, Kaupunginpuron suussa? Telakka oli Pornaistenniemessä. Satama oli myös oikea merirosvosatama, jonka talvitelakalle oli vedetty kaapparilaivaston pidättämät laivat. 

 

 

villa arabeskiVilla Arabeski edustaa pohjoismaisessa rakennusarkkitehtuurissa 1920-luvulla vallinnutta (uus)klassismia. Toisin kuin runsaassa ja koristeellisessa jugendissa klassisismi oli selkeäpiirteistä ja symmetristä. Rakennuksen arkkitehti oli Ole Gripenberg, joka oli yksi merkittävimmistä 1920-luvulla Helsingissä kerrostaloarkkitehtuurin kehittymiseen vaikuttaneista arkkitehdeistä (Taka-Töölössä löytyy peräti 13 Gripenbergin suunnittelemaa kerrostaloa). Helsingin kaupunki on myymässä pitkään tyhjillään olevaa rakennusta. Kaavamuutoksen myötä rakennus myydään asuinkäyttöön. www.mfa.fi


 
Kaupunginpuro ja Verkatehtaanpuisto

verkatehtaanpuistoKellomäen ja Annalanmäen välissä virtasi 1900-luvun alkuun saakka iso länsi-itä-suuntainen puro, jotka tunnetaan nykyisin Kaupunginpurona. Kaupungin kasvun takia puro menetti yläjuoksunsa Koskelan alueella 1920-luvun lopusta lähtien (mm. teiden ja viemäröinnin vuoksi). 1990-luvun alussa puro oli kapea, kuiva oja, jota rajasi lännessä vuonna 1927 rakennettu Kustaa Vaasan tie ja idässä Hämeentie. Hämeentien itäpuolelle puro oli tullut Hämeentien alitettuaan Verkatehtaanpuiston luoteiskulmaan. Merenranta sijaitsi kaupunkiaikana Tavin päärakennuksen ja Villa Arabeskin itäsivujen välisellä linjalla. Puro laski mereen rakennusten välissä aina 1800-luvun puoliväliin saakka, minkä jälkeen puro vedettiin suoraan itään Kaskuholmenin eteläpuolelle rannan täyttämisen takia. Verkatehtaanpuistossa puro täytettiin todennäköisesti verkatehtaan johtajan talon rakennustöiden yhteydessä 1920- ja 30-lukujen taitteessa. www.arabianranta.fi
 
Verkatehtaanpuisto peruskunnostettiin vuosien 1999-2000 aikana ja samassa yhteydessä rakennettiin myös tekopuro. Peruskorjauksen yhteydessä puiston puustoa harvennettiin ja maapintaa muutettiin kallistumaan kohti puroa. Pieni puro rakennettiin suunnilleen kaupunkiaikaisen Kaupunginpuron linjausta noudattaen Kellomäen ja Annalanmäen väliseen laaksoon Kustaa Vaasan tieltä Vanhankaupunginlahteen. Puroon pumpattiin vettä merestä ja puhdasta vettä Hämeentien alta vesijohdosta.
 
Jätevesiputkien kaivannosta, entisen puron vierestä löytyi kaupunkiaikaisen rakennuksen jäännökset runsaine esinelöytöineen (mm. tynnyrinhana, lasipullonpaloja ja punasavikeramiikkaa). Rakennus tutkittiin vain kaivannon kohdalta. Vanha ja uusi puro kulkivat lähes samoilla kohdilla ja ne leikkasivat toisensa useassa kohdassa. Vanhan puron uoma näkyi uuden puron pohjalla ja reunoilla täytemaina. Puiston itäosa oli kaupunkiaikana merta. www.arabianranta.fi, www.nba.fi


 
Merirosvosatama

verkatehtaanpuistoaSeppo Aalto kumoaa käsityksen, että Helsinki oli 1560-luvulla unelias pikkukaupunki suurten tapahtumien sivussa. Talvella siellä ja kuninkaankartanon alueella oli ahdasta. Talvitelakalle oli vedetty kruunun sota- ja kauppalaivoja, kaupungin porvareiden alukset ja vielä kaapparilaivaston pidättämät lyypekkiläisille, skottilaisille, ranskalaisille ja hollantilaisille kuuluneet laivat. Olipa kaupungin satamaan saattanut jäädä talven yli jäiden vangiksi joku Helsinkiin kauppamatkalle myöhäissyksyllä tullut alus.

Helsingin kansoitti kansainvälinen merenkulkijoiden kirjo. Kaupungissa asuneiden 80 porvarin talot olivat talvisin perähuoneiden nurkkia myöten täynnä yöpyvää ulkopuolista väkeä. Kuninkaankartanon linnaleiriin majoitettu jalka- ja ratsuväki lisäsivät vielä kaduilla kuljeksivaa ja kapakoissa päivät ja yöt istuvaa joukkoa. Myös kaupungin kyljessä kultakauttaan eläneessä kuninkaankartanossa ja Viikin latokartanossa riitti vakituisesti asuvia ja tilapäistöitä tehnyttä väkeä: vuonna 1563 kartanoiden palkkalistoilla olevien henkilöiden määrä vaihteli vuodenajasta riippuen 92 - 432 välillä. Tilanahtauden kokivat myös maaseudulta Helsinkiin saapuneet, kruunun kuljetuksia hoitaneet tai kaupunkiin kauppamatkalle lähteneet talonpojat.

Maa ja meri, kaupunki ja maaseutu, vapaus ja vankeus, sotilas- ja siviilielämä kietoutuivat yhteen. Kaapparilaivaston tukikohtana olleessa Helsingissä vallitsi 1560-luvulla kielellinen ja tapakulttuurinen sekamelska, jossa tärkein ihmisiä yhdistävä tekijä oli opillisista ja kirkkopoliittisista kiistoista kärsinyt länsieurooppalainen kristinusko.

Kauppias Johan Österberg alkoi harjoittaa 1700-luvun loppupuolella Kaupunginpuron suuaukon tienoilla värjäämö- ja polttimotoimintaa sekä krouvinpitoa. Silloisessa läänin suurimmassa viinanpolttimossa oli kolme suurta pannua. 1800-luvun alussa paikalla oli värjäämön lisäksi polttimon yhteyteen vuonna 1799 rakennettu panimo, mallastamo ja tiilitehdas, joka oli toiminnassa vuosina 1770-1811.

 

Seppo Aalto: Sotakaupunki, Helsingin Vanhankaupungin historia 1550 - 1639.

Tuula Isohanni, Arabia. Arabia.


edellinen reittipiste

seuraava reittipiste


 

 

COPYRIGHT © 2014 ARTOVA, ALL RIGHTS RESERVED.