Polut / Arabianranta-Toukola / Arabian tehtaat

Arabian tehtaat

1

Ruotsalainen Rörstrand perusti Kaanaanniitylle posliinitehtaan vuonna 1873. Arabian posliini-ja fajanssitehdas aloitti toimintansa jo seuraavana vuonna, tähtäimenään posliinin myynti Venäjälle. Tehdaskorttelin maamerkkinä toimii 50 metriä korkea piippu.

Piipun alapuolella oleva reliefi vuodelta 1943 on nimeltään Posliinimaalareita. Sen suunnittelija Michael Schilkin oli yksi Arabian taideosaston muotoilijoista. "Suomen keraamista kulttuuria on kehitettävä, ja tämä tehtävä kuuluu Arabialle," ajatteli keramiikkataiteilija Kurt Ekholm vuonna 1932 taideosaston perustaessaan. Muotoilijat ovat luoneet, ja luovat täällä yhä, rakastettuja astiastoja ja keramiikkaesineitä. Mahdollisuus myös tehdaskierrokseen ja vierailuun Designmuseoon kuuluvassa Arabian museossa. 

 

arabian tehtaatArabian tehdaskorttelin maamerkkinä toimii Arabian 50 metriä korkea piippu. Sen alapuolella olevassa julkisivussa on tehtaan palveluksessa työskennelleen Michael Schilkinin keraamiikkateos Posliinimaalareita vuodelta 1943. Teos kuvaa antiikin posliinimaalaria työssään koristelemassa amforan tyyppisiä ruukkuja ylhäisen naisen katsellessa. Schilkin tuli Arabian palvelukseen 1935 ja teki siellä mm. sarjan ilmeikkäitä eläinveistoksia. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös muita ulkoseinäteoksia kuten esim. Helsingin suomalaisen kauppakorkeakoulun sekä Toukolan seurakuntatalon reliefit. www.taidemuseo.fi

Tehtaan piipun juurella on keväällä 2012 aloittanut M-kauppa, joka on elintarvikekauppa ja kahvila.
 


Arabian tehdasrakennuksen pääty, savupiippu ja Michael Schilkinin Posliinimaalareita-teos.


Tehtaan historia

Arabia on niin tärkeä osa suomalaista kulttuuriperintöä, ettemme juuri tule ajatelleeksi sen perustamisen takana ollutta ruotsalaista Rörstrandin posliinitehdasta, joka 1873 sai Keisarilliselta senaatilta luvan perustaa tytäryhtiön Suomeen.

Rörstrandin tehdas oli perustettu jo 1726 ja se oli vakiinnuttanut asemansa Ruotsin markkinoilla. 1800-luvun lopun Ruotsissa elettiin hyvien suhdanteiden aikaa, ja kasvavat Venäjän markkinat houkuttelivat Rörstrandin johtoa. Suomi oli osa Venäjää ja kuului edullisempien tullisopimusten piiriin, niin että tytäryhtiön perustaminen Suomeen tuntui kannattavalta vaihtoehdolta. Tehtaan perustamista Suomeen puolusti myös se, ettei 1800-luvun lopulla ollut juurikaan omaa keramiikkateollisuutta.

Marraskuun 25. päivänä 1872 Rörstrandin isännöijät Robert Almström ja Gustaf Haldo Stråle saivat Keisarillisen Senaatin erioikeuskirjan posliinitehtaan perustamiseksi Suomeen. Tehtaalle löytyi tontti Helsingin pohjoispuolelta niin sanotun Kaanaanmaan niittyalueelta, jonka vierellä olleen Arabia-nimisen huvilan mukaan tehdas sai nimensä. Arabian tehtaan värikäs taival kohti suomalaisten kahvi- ja ruokapöytiä pääsi alkuun.

Ensimmäiset tehdasrakennukset kohosivat ripeästi Vanhankaupunginlahden rantaan. Posliini-, fajanssi- ja muiden savituotteiden valmistus alkoi Arabiassa lokakuussa 1874. Ensimmäisen työpäivän tuloksena syntyi koristelemattomia valkoisia astioita, joita seurasivat pian Rörstrandin mallien mukaan koristellut astiastot.

Suuria astiastoja käytettiin 1800-luvulla vain vauraissa kodeissa. Vähävaraisemmissa talouksissa saattoi olla muutamia perusastioita, joita käytettiin yleensä kollektiivisesti. Markkinat olivat kasvussa, kun 1800-luvun lopulla keramiikka-astiat alkoivat yleistyä puu- ja tina-astioiden rinnalle. Vaikka Rörstrand perustikin Arabian tehtaan tähtäimenään astiaviennin helpottuminen Venäjälle, Suomen markkinat olivat nekin tärkeät heti alusta alkaen.

Elise Kovanen, Arabia 135 vuotta, www.arabia.fi

Hämeentie

Vanhimman Helsingin kaupunkielämän lakattua maalaiselämä valtasi alueen. Yhdystie entisen ja uuden Helsingin välillä, Tavastvägen, kulki kaupungin torilta Hämeentullin, Kumpulan ja Vahankaupungin kautta pohjoiseen. 1800-luvun puolivälissä tie oikaistiin ja päällystettiin sepelikivillä. Näin sai alkunsa nykyisen Hämeentien edeltäjä Itäinen Viertotie.
 
Hämeentien toisella puolen puistossa sijaitsevia kahta vanhaa puutaloa kutsutaan ns. isännöitsijän villoiksi. Toinen "vanha isännöitsijän villa" toimi alunperin kenraalimajuri Tschepurnoffin huvilana (1840-luvulla/1900-luvulla). "Uusi isännöitsijän villa" vuodelta 1917 on arkkitehti Karl Lindahlin suunnittelema. Talo oli alkujaan tehtaanjohtajan asunto, sittemmin siinä on ollut toimihenkilöiden asuntoja ja nykyään rakennus on Pienperheyhdistys ry:n käytössä. www.arabianranta.fi

 

seuraava reittipiste

COPYRIGHT © 2014 ARTOVA, ALL RIGHTS RESERVED.