Uutiset / Haastattelussa vuoden 2016 festivaalitaiteilija Ines Sederholm

Haastattelussa vuoden 2016 festivaalitaiteilija Ines Sederholm

Ines Sederholm

Tapasimme kuvataiteilija Ines Sederholmin elokuun alussa Lauttasaaressa sijaitsevassa Kulttuurikeskus Sähinässä. Värikkäässä Makers-kahvilassa, joka johtaa kulttuurikeskuksen muihin tiloihin, on aamupäivästä vielä hieman hiljaista, mutta jo pian kaikenikäistä porukkaa alkaa vilistä keskuksen ja kahvilan välillä. Ines on keskuksen perustaja sekä luova johtaja ja tämänvuotinen AFF:n festivaalitaiteilija. Haastattelussa puhuimme muun muassa New Yorkissa lapsuuttaan viettäneen Ineksen kanssa Kulttuurikeskus Sähinän toiminnasta, hänen omista inspiraation lähteistä ja elokuvan lumosta.


Ines, mikä inspiroi sinua ja miten kehität ideoitasi?


̶ Tällä hetkellä olen inspiroitunut alkuperäiskulttuureista. Olin kaksi vuotta reissussa, muun muassa Samoalla, Vanuatulla, Uudessa-Seelannissa, Australiassa ja Kaakkois-Aasiassa. Matkalla tein paljon muistiinpanoja, havaintoja ja luonnoksia ympäristöstä, joita puran nyt näyttelyksi. Sen ohella olen tehnyt myös pienempiä tilaustöitä tilaajan annetuin raamein, joiden sisällä olen luova.


Haetko inspiraatiota myös elokuvista?


̶ AFF:n julistetta lähdin miettimään elokuvasalin kautta ja miltä elokuva elämyksenä ja kokemuksena tuntuu. Se ei ole syntynyt tietyn elokuvan perusteella, mutta elokuvat kiehtovat minua tosi paljon ja rakastan sitä tunnetta, kun voi sukeltaa elokuvaan. Pidän elokuvista, joissa on oma maailmansa ja vahva tunneympäristö – esimerkiksi Roy Anderssonin elokuvista En kärlekshistoria tai Du levande ja Wes Andersonin hulluista maailmoista, ne ovat ihania. Wayne Wangin Smoke on minulle todella henkilökohtainen, kun se sijoittuu New Yorkiin, missä itse olen kasvanut. Myös Alfred Hitchcockin Takaikkuna on minun lemppari.


Miten kuvailisit omaa tyyliäsi?


̶ Minulla on aika vahva graafinen jälki, joka on varmasti saanut vaikutteita eri paikoista, joissa olen viettänyt aikaa. Käytän aika kirkkaita värejä ja innostun voimakkaista väriyhdistelmistä. Minulle on tärkeää, että käden jälki näkyy – myös AFF:n visuaalisessa ilmeessä. Teen tällä hetkellä pääasiassa katutaidetta. Olen maalannut sähkökaappeja, seiniä ja tehnyt yhden kattoteoksen. Maalaan muun muassa spraymaaleilla, akryyliväreillä ja maalitusseilla.


Miten lähestyit AFF:n visuaalista ilmettä?


̶ AFF:n julisteen kohdalla lähdin miettimään elokuvan tuottamaa elämystä katsojalle. Tykkään elokuvista, jotka jäävät minulle mieleen ja vaikuttamaan jollain tavalla ja joilla on jokin sanoma. Halusin myös, että juliste olisi mieleenpainuva, elämyksiä ja tunnetta herättävä. Julisteessa on tumma tausta, ihan kuin hetkessä, jossa odottaa elokuvan alkamista pimeässä salissa ja valkoiset ääriviivat ja värit loistavat salista katsojan verkkokalvoille. Minun mielestä on huippua, että festivaalilla esitetään nuorten tekijöiden ja eri koulujen elokuvia ja että on kanava, joka tukee nuoria ja haluaa näyttää ja levittää nuorten tekemiä teoksia.


Kerrotko tarkemmin Kulttuurikeskus Sähinän toiminnasta?


̶ Sähinässä on noin 40 toimijaa 30 eri luovalta alalta. Meillä on työhuonetiloja ja sen lisäksi kaksi isoa salia, joissa on tuntitoimintaa arki-iltaisin. Syksyllä meillä alkaa laaja kurssitoiminta, jossa on osallistavia kursseja kaikenikäisille. Perjantaisin klo 17–21 meillä on Avovuoro, jonne voi tulla hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä, taiteilemaan, tekemään ihan mitä tahansa – se on vapaa tila, jonne kuka vain voi tulla omana itsenään.

̶ Yritämme luoda tänne nuorille sellaista tarjontaa ja tapahtumaa, jonne pääsisi kokeilemaan omia rajojaan ja tutustumaan omiin mielenkiintoihinsa. Haluamme antaa myös verkostoitumismahdollisuuden, koska täällä on niin monelta alalta ihmisiä. Yleisön ja taiteen tekijöiden on tarkoitus törmätä, jotta tulisi toisenlaista dialogia, inspiroituisimme toisistamme ja syntyisi uusia kreisejä ideoita. Olemme juuri rakentamassa galleriatilaa ensimmäiseen kerrokseen. Siellä on mahdollisuus sitten nähdä ja keskustella taiteilijan kanssa. Se ei ole kylmä, valkoseinäinen galleria, vaan kohtaamispaikka, jossa voi jopa nähdä taiteilijan työssään. Sähinän toiminnan tavoitteena on purkaa instituutiomaisuutta ja madaltaa kulttuurin kynnystä sekä luoda kohtaamis- ja verkostoitumispaikka taiteen tekijöille sekä yleisölle.


Millä tavalla oma urasi lähti liikkeelle?


̶ Olen täysin itseoppinut. Lukion jälkeen lähdin pois Suomesta. Halusin aikaa itselleni ja miettiä, mitä haluan elämälläni tehdä. Ostin menolipun Uuteen-Seelantiin ja jäin sille tielle kahdeksi vuodeksi. Reissun aikana tyylini kehittyi, kun piirsin ja kirjoitin matkapäiväkirjoihin. Vaikutteita ja tukea olen saanut erilaisilta mentoreilta. Kaikesta palautteesta ottaa jotain irti ja kehittyy. Ulkomailla ollessani olin eri kulttuuriprojekteissa mukana ja poimin ideoita taiteilijayhteisöistä sekä warehouseista. Palattuani Suomeen kaipasin luovaa, yhteisöllistä tilaa, jonne ei olisi pääsyvaatimuksia tai tarvetta hakea. Tutustuin Erkka Luutoseen, jolla oli samankaltaisia suunnitelmia ja perustimme yhdessä Kulttuurikeskus Sähinän. Jos jotain haluaa saavuttaa, sitä kohti pitää vain rohkeasti edetä. Matkaa helpottaa kannustava ympäristö ja yhteisö, jolla on samoja kiinnostuksen kohteita.


Mitä projekteja työstät parhaillaan ja mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?


̶ Kesällä keskityn pääasiassa katutaiteen tekemiseen. Olen nyt maalaamassa Pursimiehenkadun ja Albertinkadun kulmaan sähkökaappia yhteistyössä Punavuoriseuran ja HELENin kanssa. Loppukesän aikana jakokaappeja valmistuu myös Kaarlenkadulle ja ihanan kahvila Kolon eteen. Syksymmällä syvennyn sitten maalaamaan teoksia ensi vuonna olevaa näyttelyäni varten.

 

Kuvataiteilija Ines Sederholmin töihin voit tutustua tarkemmin hänen Instagram-tilillään

@inessederholm

Lisätietoa Kulttuurikeskus Sähinästä saat keskuksen verkkosivuilta

www.sahina.fi/


Haastattelija: Irene Dimitropoulos

COPYRIGHT © 2014 ARTOVA, ALL RIGHTS RESERVED.